Olin tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä eläinsuojeluyhdistyksen löytöeläintalolla. Hoitanut kissoja, koiria, pupuja, oravia ja mitä sinne milloinkin tuotiin.

Vuoden 2010 kesällä eräs maalla asuva pariskunta löysi piharakennuksestaan kaksi pienen pientä kissanpentua. Pennut olivat pari viikkoa vanhoja, silmät juuri ja juuri olivat avautuneet. Pennut olivat surkeita rääpäleitä, sairaita, likaisia ja nälkiintyneitä. Emosta ei ollut tietoakaan.

He toimittivat pennut seuraavana päivänä löytöeläintalolle ja siellä niitä sitten hoidettiin pari viikkoa. Syötettiin, pissatettiin ja kakatettiin ja pidettiin lämpimänä.

Yhtenä iltana olin sitten hoitamassa siellä kissoja ja näin nämä kaksi reppanaa. Sydän oli säälistä revetä. Ja niinhän siinä kävi, että pennut muuttivat meille.

Syötin niitä tuttipullosta muutaman tunnin välein siihen asti, että ne oppivat itse syömään. Ne olivat todella säälittäviä reppanoita. Ei minulla ollut kokemusta noin pienien kaikesta hoitamisesta, mutta jotenkin niistä viikoista selvittiin.

Tämä pariskunta, joka pennut löysi, otti ne sitten itselleen, kun ne olivat sopivan kokoisia ja ikäisiä. Nimekseen ne saivat Andy ja Mike. Uudet "vanhemmat" kävivät meillä vähintään kerran viikossa katsomassa, mitä pojille kuuluu ja miten ne olivat kehittyneet ja kasvaneet.

Pojat siis muuttivat varsinaiseen kotiinsa ja ovat saaneet todella onnellisen ja rakastavan kodin. Mekin olemme käyneet vuosien varrella noita poikia katsomassa. Eli kaiken kaikkiaan tuo "rääpäleestä roikaleeksi"- projekti onnistui oikein hyvin.

 

Tein tuosta kaksikosta videon tapaisenkin. Tuli niin mieleen tuo biisi "Pienen pojan elämää", kun noiden touhuja katselin.

https://www.youtube.com/watch?v=bnc74tRuDy0

 

Tästä se siis alkoi ja nyt tuolla lipaston alla kyyhöttää hoitokissa numero 86. Armi on ollut meillä jo pari viikkoa, mutta se ei ole uskaltautunut vielä ihmisten ilmoille. Enkä ihmettele, kun tiedän millaisista oloista se on kotoisin. Mutta siitä myöhemmin. Toivottavasti se kesyyntyy, se on näet pieniin päin ja pentujen synnyttyä on aika hankalaa, jos emo on kovin arka ja suojelee pentujaan raivopäänä.